Pikaohje: kotitöiden jakaminen
- Kaikki kodin työt kirjataan yhdelle paperille, myös muistaminen, kuten lahjat, lomakkeet ja ruokaostosten suunnittelu.
- Yhdessä sovitaan, mikä on riittävän siisti, koska eri käsitys siisteydestä kaataa jaon nopeammin kuin työn määrä.
- Työt jaetaan kokonaisina tehtävinä, jolloin sama ihminen huomaa, suunnittelee ja tekee oman tehtävänsä.
- Lapset saavat ikätasonsa mukaiset omat tehtävät, ja kaikkien tehtävät merkitään listalle, jonka koko perhe näkee.
- Jakoa tarkistetaan lyhyesti kerran viikossa, ja se päivitetään, kun arki muuttuu.
Kotitöiden jakaminen menee usein niin, että toinen muistaa ja pyytää ja toinen tekee, kun pyydetään, ja illalla molemmat kokevat tehneensä enemmän. Uusimmassa ajankäyttötutkimuksessa kouluikäisten lasten vanhemmat käyttävät Tilastokeskuksen mukaan kotitöihin jo lähes saman ajan, mutta työt ovat silti jakautuneet niin, että pyykki on yhä useimmiten naisten ja kodin huolto miesten. Siksi reilu jako ei synny tunteja laskemalla. Alla kerrotaan, miten kodin työt jaetaan kokonaisina tehtävinä, mihin listaan ne kirjataan, mitä lapset voivat tehdä ja miten jako pysyy voimassa myös kiireisen syksyn yli.
Mihin ohjeet perustuvat
Luvut ovat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksesta ja Väestöliiton perhebarometrista. Neuvot jaon tekemiseen ja lasten kotitöihin perustuvat Marttojen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjeisiin sekä arjen käytäntöihin, jotka on kerrottu tekstissä sellaisinaan.
Nopea vastaus
Kotityöt jaetaan reilusti, kun kaikki työt kirjataan näkyviin, jokainen ottaa omat tehtävänsä kokonaan alusta loppuun ja jako tarkistetaan säännöllisesti. Marttojen mukaan kotitöiden ei tarvitse jakaantua tasan, mutta kokemus tasapuolisuudesta on tärkeä. Siksi tavoite ei ole sama tuntimäärä, vaan jako, jota kumpikin aikuinen pitää reiluna ja johon lapset osallistuvat ikänsä mukaan.
Toimivin malli useimmille on yhteinen lista, jossa jokaisella työllä on yksi omistaja, ja lyhyt tarkistus kerran viikossa. Rytmin pohjaksi sopii siivouskalenteri, josta näkee, mitkä työt toistuvat viikoittain ja mitkä harvemmin, ja sen tulostettavan version saa sivun lomakkeella sähköpostiin.
Miksi jako vinoutuu, vaikka tunnit olisivat lähellä toisiaan
Tilastokeskuksen uusimman ajankäyttötutkimuksen mukaan naiset käyttävät kotitöihin keskimäärin 3 tuntia 17 minuuttia päivässä, mikä on 37 minuuttia enemmän kuin miehet. Ero on kaventunut, sillä miesten kotitöihin käyttämä aika on parissa vuosikymmenessä kasvanut 13 minuutilla päivässä ja naisten vähentynyt. Kouluikäisten lasten parisuhteessa olevilla vanhemmilla ero on Tilastokeskuksen mukaan jo kääntynyt: naiset tekevät kotitöitä 3 tuntia 14 minuuttia ja miehet 3 tuntia 21 minuuttia päivässä, kun reilut kymmenen vuotta aiemmin naiset tekivät noin tunnin enemmän. Raskain vaihe on pikkulapsiaika, jolloin parisuhteessa olevat alle kouluikäisten lasten äidit tekevät kotitöitä noin 40 tuntia viikossa.
Tunnit eivät silti kerro, kuka kantaa minkäkin työn. Tilastokeskuksen mukaan naiset käyttävät edelleen selvästi enemmän aikaa ruoanlaittoon, siivoukseen ja astianpesuun, miehet korjaus- ja rakennustöihin, ja miesten vaatehuoltoon käyttämä aika on ollut olematonta vuosikymmenestä toiseen. Väestöliiton perhebarometrissa noin kolme neljästä naisesta kertoi pesevänsä pyykin aina, ja lähes neljä viidestä miehestä vastasi aina kodin huoltotöistä.
Toinen syy on se, että omaa työtä on helpompi nähdä kuin toisen. Samassa barometrissa naiset arvioivat hoitavansa kotitöistä keskimäärin 60 prosenttia ja miehet runsaat 50 prosenttia, ja lastenhoidossa naisten arvio oli lähes 70 ja miesten runsaat 40 prosenttia. Arviot ylittävät yhdessä sata, joten kumpikin kokee tekevänsä enemmän kuin toinen huomaa. Mitä suuremman osan naiset arvioivat kantavansa, sitä tyytymättömämpiä he barometrin mukaan ovat jakoon.
Osa kodin työstä ei näy lainkaan, koska se on muistamista ja suunnittelua. Martat kertovat yhdysvaltalaisesta Fair Play -menetelmästä, jossa kodin työt jaetaan tehtäväkortteihin, ja korteissa on siivouksen ja ruoanlaiton lisäksi esimerkiksi lasten synttärien järjestäminen, viikonlopun suunnittelu, joulukortit ja lasten iltarutiinit. Arjessa tämä tarkoittaa, että se, joka huomaa vessapaperin loppuvan, muistaa päiväkodin vaatelistan ja kirjoittaa kauppalistan, tekee työtä, vaikka kukaan ei näe sitä kellosta.
Näin kotityöt jaetaan käytännössä
Jako kannattaa aloittaa siitä, että kaikki kodin työt kirjataan yhdelle paperille rauhallisena hetkenä eikä riidan keskellä. Listalle tulevat päivittäiset työt, kuten astiat ja ruoka, viikon työt, kuten imurointi, vessa ja pyykki, harvemmat työt, kuten ikkunat ja kodinkoneiden huollot, sekä muistamisen työt, kuten lahjat, lomakkeet, lääkäriajat ja ruokaostosten suunnittelu. Kun kaikki on samalla paperilla, kummankaan ei tarvitse arvailla, mitä toinen tekee. Martat neuvovat sopimaan työnjaosta yhdessä ja jakamaan töitä eri päiville.
Seuraavaksi kannattaa sopia, mikä on riittävän siisti. Moni jako kaatuu siihen, että toinen haluaa imuroida joka päivä ja toiselle kerta viikossa riittää, jolloin kumpikin kokee tekevänsä työtä turhaan tai liian vähän. Marttojen ohjeissa imurointi ja vessan pesu ovat viikkotöitä, joten viikkorytmi on hyvä yhteinen lähtötaso, ja tihein tahti jää sille, joka sitä haluaa.
Itse jako tehdään kokonaisina tehtävinä eikä yksittäisinä suorituksina. Pyykki tarkoittaa silloin koko ketjua: koria seurataan, koneellinen pestään, kuivataan, viikataan ja viedään kaappeihin, ja pesuainetta ostetaan, kun se loppuu. Kun sama ihminen omistaa koko ketjun, toisen ei tarvitse muistuttaa, ja juuri muistuttaminen on se osa, joka väsyttää. Mikäli pyykki siirtyy uudelle tekijälle, pyykkien lajittelu -ohje auttaa pääsemään alkuun ilman kysymistä.
Vihatuimmat työt kannattaa jakaa vuoroviikoin, jotta kukaan ei jää niiden kanssa yksin. Muut työt jaetaan mieltymysten ja osaamisen mukaan, ja Marttojen mukaan jaon ei tarvitse olla tasan, kunhan se tuntuu kummastakin reilulta. Myös työaika kuuluu mukaan, koska pitkää vuoroa tekevä aikuinen ei jaksa samaa iltaohjelmaa kuin kotoa työskentelevä.
Esimerkkijako lapsiperheelle
Taulukko on malli, jonka voi muokata omaan kotiin. Rytmit ovat siivouskalenterin mukaiset, ja omistaja tarkoittaa sitä, joka sekä muistaa että tekee.
| Tehtäväkokonaisuus | Mitä siihen kuuluu | Esimerkki omistajasta |
|---|---|---|
| Ruoka | viikon ruokalista, kauppalista, ostokset, arki-illan ruoka | aikuinen A |
| Astiat ja keittiö | koneen täyttö ja tyhjennys, tasot ja liesi päivittäin | aikuinen B, lapset tyhjentävät koneen |
| Pyykki | koko ketju korista kaappiin ja pesuaineen ostaminen | aikuinen B |
| Viikkosiivous | imurointi, vessa ja kylpyhuone viikoittain | vuoroviikoin, lapset omat huoneensa |
| Lakanat ja pyyhkeet | vaihto joka toinen viikko | aikuinen A |
| Lasten asiat | päiväkodin ja koulun viestit, vaatteet, lahjat ja juhlat | aikuinen A |
| Huolto ja korjaukset | kodinkoneiden huollot, auto, pienet korjaukset | aikuinen B |
| Roskat ja lajittelu | roskien vienti ja lajittelu | lapset vuorotellen |
Lista, jonka koko perhe näkee
Jako pysyy vain, mikäli se on näkyvissä. Martat neuvovat kirjoittamaan viikkolistan jääkaapin oveen ja miettimään yhdessä, sopiiko perheelle yksi yhteinen siivouspäivä vai pienet päivittäiset tehtävät. Kun lista roikkuu kaikkien nähtävillä, kenenkään ei tarvitse kysyä, kenen vuoro oli, eikä muistaminen jää yhden aikuisen päähän.
Listaan riittää jokaisen nimi tai oma väri jokaisen tehtävän kohdalla ja ruutu, johon tehty työ ruksataan. Ruksit näyttävät myös sen, minkä toinen on jo tehnyt, mikä helpottaa juuri sitä ongelmaa, että omaa työtä on helpompi nähdä kuin toisen. Valmiin pohjan saa tulostettavasta siivouskalenterista, jossa työt on jo jaettu viikkoihin ja jonka viikkoruudukkoon voi merkitä jokaisen perheenjäsenen tehtävät.
Lasten osuus jaosta
Lapset kannattaa ottaa mukaan jo pienestä, ja Martat neuvovat näyttämään ja opettamaan työn sen sijaan, että lapselta odotetaan aikuisen jälkeä. Marttojen mukaan taapero voi kerätä leluja ja viedä yksittäisiä roskia, esikouluikäinen pedata oman sänkynsä, pyyhkiä pölyjä ja lajitella jätteitä, ja alakouluikäinen siivota oman huoneensa, imuroida yksittäisiä huoneita, tiskata ja viedä roskat. Teini pystyy jo imuroimaan, pesemään lattiat, vessan ja pyykit ja ikkunatkin.
Lapsen tekemää työtä ei Marttojen mukaan korjata perään, vaan tehdystä työstä kiitetään, koska osallistuminen ja onnistumisen kokemus ovat tärkeimpiä. Lapsi saa myös valita tehtävien välillä, ja Martat ehdottavat Fair Play -menetelmän tapaan lapsille omaa korttipakkaa, josta tehtävä valitaan. Nuoren kanssa kannattaa MLL:n mukaan sopia etukäteen, mitkä kotityöt hän hoitaa ja milloin, ja samalla sopia, mitä seuraa, mikäli sopimus ei pidä.
Rahasta perheet päättävät itse. Marttojen blogin mukaan yhteisiä kotitöitä ei kannata sitoa rahaan, mutta isommista töistä, kuten pihatöistä tai mattojen pesusta, pieni korvaus voi sopia. MLL:n mukaan mahdollinen rahapalkkio maksetaan vasta, kun nuori on hoitanut velvollisuutensa.
Näin jako pysyy
Hyväkin jako alkaa liukua takaisin vanhaan muutamassa viikossa, mikäli sitä ei katsota uudelleen. Siksi kannattaa sopia lyhyt tarkistus kerran viikossa, esimerkiksi sunnuntai-iltana, jolloin katsotaan listaa ja sovitaan, mikä tulevalla viikolla vaihtuu. Kun tarkistus on rutiini, asioista ei tarvitse huomauttaa kesken arjen, ja nalkuttamisen kierre jää syntymättä.
Kun työ on annettu toiselle, se jätetään hänelle myös silloin, kun lopputulos on eri kuin oma. Sama Marttojen neuvo, joka koskee lapsia, toimii aikuisillakin: perään korjattu työ opettaa, että työ ei oikeasti ollut oma. Kiitos kuuluu myös aikuisten välille, koska se tekee näkymättömän työn näkyväksi.
Jako päivitetään aina, kun arki muuttuu. Vauva, uusi työvuoro, lapsen harrastus tai koulun alku muuttavat sitä, kuka ehtii mitäkin, ja vanha jako, joka toimi keväällä, ei välttämättä toimi syksyllä. Kiireisenä viikkona kannattaa sopia valmiiksi, mitkä työt saavat odottaa. Siivouskalenterin luku siitä, mikä putoaa ensin, kun aika loppuu, auttaa tässä.
Yleisimmät virheet kotitöiden jakamisessa
Ensimmäinen virhe on auttaminen omistamisen sijaan. Mikäli toinen tekee vain sen, mitä pyydetään, pyytäjä kantaa edelleen koko suunnittelun, ja juuri se osa jää näkymättömäksi. Toinen virhe on tuntien kirjanpito: minuuttien laskeminen johtaa helposti kilpailuun siitä, kuka on väsyneempi, eikä kerro mitään siitä, kuka muistaa.
Kolmas virhe on sopia jaosta riidan keskellä. Lista tehdään paremmin rauhallisena iltana, kun kumpikaan ei puolusta omaa päiväänsä. Neljäs on liian kova taso. Mikäli toisen siisteystaso on selvästi tiukempi, jako ei pysy, ja silloin kannattaa sopia yhteinen perustaso ja antaa tiukemman tahdin olla oma valinta.
Viides virhe on unohtaa lapset. Martat huomauttavat, että Fair Play -menetelmässä lapset oli jätetty kokonaan kotitöiden ulkopuolelle, ja ehdottavat heille omaa korttipakkaa. Kuudes on luulla, että yksi keskustelu riittää. Ilman viikoittaista tarkistusta jako palaa tottumuksiin, ja silloin listaa kannattaa katsoa uudelleen eikä etsiä syyllistä.
Kun töitä on enemmän kuin aikaa
Joskus hyväkään jako ei auta, koska töitä on yksinkertaisesti enemmän kuin aikaa, etenkin pikkulapsivaiheessa. Silloin ensimmäinen keino on karsia: kaikkea ei tarvitse tehdä joka viikko, ja siivousmotivaatio -ohjeessa on keinoja siihen, miten urakka saadaan pienemmäksi ja aloitetuksi.
Toinen keino on antaa koneille ne työt, jotka ne osaavat. Siivouksen automatisointi kertoo, mitkä kodin työt voi siirtää laitteille ja missä se ei kannata. Kolmas keino on ulkopuolinen apu, ja siivooja kotiin -ohjeessa kerrotaan, kenelle siivouspalvelu sopii. Silloinkin jako tarvitaan, koska siivoojan käyntien väliin jäävät työt pitää jakaa perheessä.
Ensimmäinen askel tänä iltana
Tänä iltana riittää, että kaikki kodin työt kirjataan yhdelle paperille, muistaminen mukaan lukien, ja jokaiselle työlle sovitaan yksi omistaja. Seuraavana sunnuntaina listaa katsotaan yhdessä ja korjataan se, mikä ei toiminut.
Useimmissa perheissä jako alkaa toimia, kun se on näkyvissä eikä kenenkään tarvitse muistuttaa. Tulostettava siivouskalenteri antaa tähän valmiin viikkoruudukon, johon jokaisen tehtävät merkitään, ja sen saa sivun lomakkeella sähköpostiin.
Usein kysytyt kysymykset
Kirjaamalla kaikki työt yhteiselle listalle ja antamalla jokaiselle työlle yksi omistaja, joka sekä muistaa että tekee sen. Työajat kannattaa ottaa huomioon, koska pitkää vuoroa tekevä ei jaksa samaa iltaohjelmaa kuin kotoa työskentelevä. Reilua on se, minkä kumpikin kokee reiluksi, ei välttämättä tarkka puolikas.
Ei tarvitse. Marttojen mukaan kotitöiden ei tarvitse jakaantua tasan, mutta kokemus tasapuolisuudesta on tärkeä. Siksi jako kannattaa tehdä mieltymysten, osaamisen ja työaikojen mukaan ja tarkistaa, että kumpikin pitää sitä reiluna.
Tilastokeskuksen uusimman ajankäyttötutkimuksen mukaan naiset käyttävät kotitöihin keskimäärin 3 tuntia 17 minuuttia päivässä, 37 minuuttia enemmän kuin miehet. Kouluikäisten lasten vanhemmilla aika on jo lähes sama, mutta tehtävät jakautuvat yhä niin, että naiset tekevät enemmän ruoanlaittoa, siivousta ja pyykkiä.
Se on kodin töiden muistamista ja suunnittelua, kuten kauppalistan kirjoittamista, lahjojen ja juhlien järjestämistä ja päiväkodin tai koulun asioiden seuraamista. Työ ei näy kellosta, mutta se kuormittaa, mikäli se jää yhdelle. Siksi se kannattaa kirjata samalle listalle muiden töiden kanssa ja jakaa omistajalle.
Ensin kannattaa varmistaa, että jako on kirjattu ja että tehtävä on oikeasti annettu kokonaan eikä vain pyydetty. Asiasta puhutaan viikoittaisessa tarkistuksessa eikä kesken arjen, koska kesken arjen huomautus kuulostaa helposti nalkuttamiselta. Mikäli jako ei siltikään pysy, työn määrää kannattaa karsia tai harkita ulkopuolista apua.
Lyhyesti kerran viikossa ja perusteellisemmin aina, kun arki muuttuu, esimerkiksi uuden työvuoron, vauvan tai koulun alun myötä. Viikoittainen tarkistus estää jakoa liukumasta takaisin vanhaan.
Katso myös
- Siivouskalenteri: kuinka usein mikäkin kannattaa siivota
- Siivousmotivaatio: kun siivous ei huvita
- Joulusiivous: mitä kannattaa tehdä ja mitä voi jättää
- Parhaat siivousvinkit: kaikki ohjeet yhdessä paikassa
Siivousvinkin tiimi · tarkistanut Sarai Björkgård
