Marmoripöytä puhdistetaan kostealla liinalla, lämpimällä vedellä ja tarvittaessa miedolla, neutraalilla tai lievästi emäksisellä aineella, minkä jälkeen pinta pyyhitään puhtaalla vedellä ja kuivataan heti. Kivitasovalmistaja Nerosteinin hoito-ohjeessa sopiva pH on 7–10, ja hapan aine, jonka pH on 1–6, voi syövyttää marmorin pysyvästi. Siksi etikka, sitruuna ja happamat kalkinpoistoaineet eivät kuulu marmorille lainkaan.
Tahroissa kannattaa erottaa kaksi asiaa. Väriläikkä on tahra, joka on imeytynyt kiveen, ja sen käsittely riippuu siitä, onko se rasvaa vai kahvia. Matta, himmeä jälki taas on syöpymä, jonka hapan aine on jättänyt pintaan, eikä se lähde pesemällä.
Päivittäinen pyyhintä ja oikea pesuaine
Arkipyyhintään riittää kostea liina ja lämmin vesi. Kun tarvitaan pesuainetta, Veke neuvoo marmoripöydille mietoa saippualiuosta, ja Nerosteinin ohjeessa aineen pH on neutraali tai lievästi emäksinen, eli 7–10. Pesuaineen jälkeen taso pyyhitään puhtaalla vedellä, jotta ainetta ei jää pintaan, ja kuivataan heti, koska Veke korostaa kosteuden pyyhkimistä pois ennen kuin pintaan jää jälkiä.
Valmiin aineen valinnassa ratkaisee pH. Yleispuhdistusaineiden vertailu auttaa löytämään aineen, mutta kaikki siinä esitellyt aineet eivät sovi marmorille, joten listalta kannattaa poimia neutraali ja kivelle sopiva vaihtoehto. Emäksisen ja neutraalin pesuaineen erot on koottu omalle sivulleen pinnoittain.
Liinallakin on väliä. Nerosteinin mukaan teräsvilla, likainen mikrokuituliina sekä hankaavat ja kiillottavat puhdistusaineet aiheuttavat marmoriin mikrovaurioita. Puhdas, pehmeä mikrokuituliina on siksi turvallisin valinta, ja liina kannattaa pestä usein.
Miksi etikka ja sitruuna vaurioittavat marmoria
Marmori kuuluu kalkkikiviin, ja happo liuottaa sen pintaa. Nerosteinin mukaan hapan pesuaine voi syövyttää marmoria pysyvästi, ja kivi on herkkä myös viinille, sitrushedelmille, hiilihapolle ja etikalle, jolloin pinnan kiilto katoaa. Martat kieltävät etikan marmorilla, ja esimerkiksi Kiillon Pro Kalk -kalkinpoistoaine, jonka pH on 1, ei valmistajan mukaan sovi marmorille eikä kalkkikivelle. Sama on kerrottu myös siivousetikan ohjeessa.
Arjessa tämä tarkoittaa, että sitruunaviipale, viinilasin rengas tai limsaroiske kannattaa pyyhkiä heti. Martat varoittavat, että happamat, rasvaiset ja värjäävät aineet imeytyvät luonnonkiveen, mikäli ne jäävät pintaan yli puoleksi tunniksi. Lapsiperheessä marmoripöydän ääressä syödessä tabletit ja lasinaluset ovat siksi hyödyllisempiä kuin mikään pesuaine.
Tahra vai syöpymä: näin kumpikin käsitellään
Ensimmäinen liike on aina sama. Nerosteinin ohjeessa tahra imetään ensin talouspaperilla tai imeytysaineella, sitten pyyhitään kostealla liinalla ja vedellä, ja vasta sen jälkeen käytetään pesuaineliuosta, jonka pH on yli 7. Kiveen jo imeytynyttä tahraa ei Nerosteinin mukaan yleensä saa kokonaan pois, joten nopeus ratkaisee enemmän kuin aine.
| Jälki | Mistä tunnistaa | Mitä tehdään | Lähde |
|---|---|---|---|
| Rasva, ruokaöljy, maito, kosmetiikka | Tumma läikkä | Imeytysmassa ruokasoodasta ja vedestä tahran päälle, muovi päälle, kuivumaan 24–48 tuntia, toistetaan tarvittaessa | Natural Stone Institute |
| Kahvi, tee, hedelmät | Ruskea tai kellertävä läikkä | Pyyhitään heti. Pinttyneeseen käytetään eri ainetta kuin rasvaan, joten sooda ei ole oikea keino | Natural Stone Institute, Nerostein |
| Viini, sitruuna, etikka, limsa | Matta, himmeä kohta, jossa ei ole väriä | Syöpymä ei lähde pesemällä. Kivialan ohjeissa se kiillotetaan marmorin kiillotusjauheella | Natural Stone Institute, Nerostein |
| Kosteus kukkaruukun tai kuuman kupin alla | Rengas tai läikkä | Alusta jatkossa alle, kosteus pyyhitään heti | Veke |
Ruokasooda on siis keino rasva- ja öljytahraan, ei kaikkiin läikkiin. Yhdysvaltalaisen kivialan järjestön Natural Stone Instituten ohjeessa massa levitetään puolen sentin ja reilun sentin välillä olevaksi kerrokseksi hieman tahraa laajemmalle, peitetään muovilla ja annetaan kuivua vuorokaudesta kahteen, ja vaikea tahra voi vaatia jopa viisi kertaa. Lakattu marmori kestää Veken mukaan rasvaa, viiniä ja kahvia, kunhan roiskeet pyyhitään heti, joten lakatussa pöydässä tavallinen pyyhintä riittää useimmiten.
Lakattu vai kiillotettu marmoripöytä
Veken hoito-ohjeen mukaan lakattu marmori on suojattu rasvaa, viiniä ja kahvia vastaan, ja sen hoito on kevyempää, eikä se vaadi säännöllistä kiillotusta. Happoja, etikkaa ja liuottimia lakkakaan ei kestä. Kiillotettu marmori on hiottu sileäksi ja vahattu, ja Veken mukaan se on kiiltävämpi mutta vähemmän kestävä huonekalukäytössä, joten se pitää kuivata heti ja sille suositellaan kivelle sopivia puhdistusaineita.
Pöydän oma hoito-ohje kertoo, kumpi pinta on kyseessä. Kiillotetulle pöydälle erillinen kivelle tarkoitettu aine on perusteltu hankinta, kun taas lakatulle pöydälle riittää mieto liuos ja kuivaus.
Suojaus pitää pöydän kunnossa
Luonnonkivi on huokoista, ja Martat neuvovat kyllästämään uuden kiven vettä ja öljyä hylkivällä aineella. Nerosteinin ohjeessa marmoritaso kyllästetään säännöllisesti, jotta roiskeet eivät imeydy kiveen. Kyllästysväli ja aine kannattaa katsoa pöydän tai aineen valmistajan ohjeesta.
Arjen suoja on yksinkertainen. Veke neuvoo käyttämään alustoja ja lasinalusia kosteiden ja kuumien esineiden alla, koska kukkaruukut ja kuumat kahvikupit voivat aiheuttaa kosteutta, joka vaurioittaa sekä kiveä että lakkausta. Nerostein neuvoo leikkuulautaa ja pannunalusta naarmujen ja lämpövaurioiden välttämiseksi.
Tämä riittää useimmille
Useimmille riittää tämä: pöytä pyyhitään kostealla liinalla ja tarvittaessa miedolla, neutraalilla aineella, huuhdellaan puhtaalla vedellä ja kuivataan heti. Happamat aineet jäävät kokonaan pois, roiskeet pyyhitään ennen kuin puoli tuntia on kulunut, ja kuppien ja ruukkujen alle laitetaan alusta. Rasvatahraan sopii ruokasoodamassa muovin alla, mutta matta syöpymä vaatii kiillotuksen.
Usein kysytyt kysymykset
Ei voi. Marmori kuuluu kalkkikiviin, ja happo syövyttää sen pintaa pysyvästi, jolloin kiilto katoaa. Martat kieltävät etikan marmorilla, ja sama koskee happamia kalkinpoistoaineita.
Matta, himmeä kohta on yleensä syöpymä, jonka hapan aine, kuten viini tai sitruuna, on jättänyt pintaan. Se ei lähde pesemällä, vaan kivialan ohjeissa se kiillotetaan marmorin kiillotusjauheella. Lakatussa pöydässä vaurio voi olla lakassa, joten ensin kannattaa katsoa pöydän oma hoito-ohje.
Rasva- ja öljytahroihin toimii, muihin ei. Natural Stone Instituten ohjeessa ruokasoodasta ja vedestä tehty massa peitetään muovilla ja annetaan kuivua 24–48 tuntia, ja kahvi- ja teetahroihin käytetään eri ainetta. Syöpymää sooda ei korjaa.
Mieto saippualiuos tai neutraali pesuaine, jonka pH on 7–10, ja huuhtelu puhtaalla vedellä. Vahvoja happamia kalkinpoistoaineita ei marmorille tarvita lainkaan, koska ne eivät sovi kivelle. Valmiista aineista kannattaa valita neutraali, kivelle sopiva aine.
Kannattaa, mikäli pöytä on kiillotettu eikä lakattu. Martat neuvovat kyllästämään uuden kiven vettä ja öljyä hylkivällä aineella, ja Nerosteinin ohjeessa marmoritaso kyllästetään säännöllisesti. Kyllästysväli tulee pöydän tai aineen valmistajan ohjeesta.
Kivi itse kestää lämpöä Nerosteinin mukaan, mutta kuuma kuppi tai ruukku voi Veken mukaan jättää kosteutta, joka vaurioittaa kiveä ja lakkausta. Lasinalunen tai pannunalunen kannattaa siksi pitää aina käden ulottuvilla.
Heti, viimeistään puolen tunnin kuluessa. Martat varoittavat, että happamat ja värjäävät aineet imeytyvät luonnonkiveen, mikäli ne jäävät pintaan yli 30 minuutiksi, ja Nerosteinin mukaan imeytynyttä tahraa ei yleensä saa kokonaan pois.
Siivousvinkin tiimi · tarkistanut Sarai Björkgård
