Ikkunat näyttävät sisältä katsottuna siistiltä, kunnes aurinko paistaa matalalta ja paljastaa raidat, sormenjäljet ja siitepölyn. Ikkunanpesu onnistuu raidattomasti, kun se tehdään pilvisellä säällä, lasi pestään miedolla astianpesuaineliuoksella, vesi vedetään pois lastalla tai ikkunapesurilla ylhäältä alas ja reunat kuivataan lopuksi mikrokuituliinalla. Välineiksi riittävät kaksi ämpäriä, mikrokuitupäällinen ikkunanpesin, lasta ja pari liinaa, ja tavallisen kerrostaloasunnon ikkunat pesee tunnissa.
Raidat syntyvät lähes aina samasta syystä: pesuvesi kuivuu lasiin ennen kuin se ehditään vetää pois. Siksi tärkeintä ei ole pesuaine vaan sää ja se, millä vesi poistetaan. Tästä oppaasta löytyvät myös korkeiden ikkunoiden pesu ilman tikkaita, ikkunapesurin oikea käyttö ja ne kohdat, joissa pesu tavallisimmin menee pieleen.
Ikkunanpesu lyhyesti
- Aika: noin tunti kerrostaloasunto, 3–5 tuntia omakotitalo
- Paras sää: pilvinen, tyyni ja poutainen päivä
- Tarvikkeet: 2 ämpäriä, ikkunanpesin, lasta, 2 mikrokuituliinaa, astianpesuaine
- Vaikeustaso: helppo, tekniikka ratkaisee enemmän kuin voima
- Kustannus: perusvälineet alle 30 €, ikkunapesuri noin 70–145 €
- Riittävä tahti: kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä
Suosittelemme:
Kärcherin ikkunapesuri imee pesuveden pois ennen kuin se ehtii kuivua raidoiksi, eikä likavesi valu karmeja pitkin. Suurin hyöty tulee silloin, kun ikkunoita on paljon tai ne ovat isoja — jatkovarrella myös korkeat ikkunat pesee maasta käsin.
Kärcheriltä NYT -15 % Home & Garden tuotteista alekoodilla: SIIVOUSVINKKI15
Tiiviiksi kudottu lasinpesuliina kuivaa reunat ja viimeistelee lasin jättämättä raitoja tai nukkaa, ja pesukoneessa sama liina kestää vuosia — kunhan sitä pestään ilman huuhteluainetta. Kaksi liinaa riittää, toinen ikkunan pesuun ja toinen viimeistelyyn.
Näin peset ikkunat vaihe vaiheelta
Ikkunat kannattaa pestä ylhäältä alas ja aloittaa ulkopuolelta, jolloin ulkoa tuleva lika ei valu jo puhtaalle sisäpinnalle.
1. Tyhjennä ikkunalauta ja suojaa lattia.
Kukat ja tavarat siirretään pois ja lattialle levitetään vanha pyyhe, sillä lastasta valuu aina vettä. Mikäli ikkunassa on sälekaihtimet, ne kannattaa pyyhkiä jo tässä vaiheessa, koska pölyinen kaihdin likaa vastapestyn lasin heti.
2. Pyyhi karmit ja puitteet ensin.
Karmeista pyyhitään lika pois yleispuhdistusainevedellä ja rätillä ennen kuin lasia koskee. Tämä on se vaihe, joka useimmiten ohitetaan, ja juuri siitä syntyy harmaa lasi: karmien pöly ja hyönteiset sekoittuvat pesuveteen ja leviävät lasille.
3. Pese lasi kuumalla astianpesuainevedellä.
Pesin kastetaan pesuveteen ja lasi pestään kokonaan, kulmat mukaan lukien, sillä juuri kulmiin lika jää. Pesimen kuuluu olla kunnolla märkä, ei kostea. Pyörivät liikkeet toimivat parhaiten, ja pinttyneissä kohdissa kannattaa painaa hieman kovempaa. Isolla lasipinnalla pestään pieni alue kerrallaan, jotta vesi ei ehdi kuivua.
4. Vedä vesi pois heti, ylhäältä alas.
Lasta asetetaan lasin yläreunaan ja vedetään yhdellä tasaisella vedolla alas, vedot hieman limittäin. Lastan kumi pyyhitään liinalla jokaisen vedon jälkeen, koska muuten edellisen vedon lika jää seuraavaan raitaan. Ikkunapesuria käytettäessä tämä vaihe hoituu imemällä, ja periaate on sama.
5. Kuivaa reunat ja mahdolliset raidat kuivalla liinalla.
Lopuksi lasin reunat ja kulmat kuivataan kuivalla mikrokuituliinalla tai pienellä pyyhkeellä, jolloin reunoihin jäänyt vesi ei valu raidoiksi. Tämä vaihe kestää muutaman sekunnin ikkunaa kohti ja ratkaisee, näyttääkö lopputulos huolelliselta vai hätäiseltä.
Milloin ikkunat kannattaa pestä
Sää ratkaisee lopputuloksen enemmän kuin pesuaine. Suorassa auringonpaisteessa vesi kuivuu lasiin ennen kuin lasta ehtii perille ja jättää juuri ne raidat, joita yritettiin välttää, joten paras hetki on pilvinen ja tyyni päivä tai talon varjon puoli. Kovalla tuulella pöly tarttuu märkään lasiin, ja pakkasella vesi jäätyy pintaan.
Vuodenajoista toimivimmat ovat kevät ja syksy. Kevätpesu kannattaa ajoittaa siitepölykauden loppupuolelle, sillä koivun kukinnan aikaan pesty ikkuna on keltainen viikossa, ja syyspesu ennen pakkasia ja pimeneviä päiviä. Kaksi kertaa vuodessa riittää useimmille kodeille, mutta vilkkaan tien varrella, meren rannalla tai työmaan naapurissa ulkolasit likaantuvat selvästi nopeammin. Mikäli oma pesutahti mietityttää, siitä on erillinen artikkeli: kuinka usein ikkunat kannattaa pestä.
Sadepäivä ei estä pesua, se estää vain ulkopuolen pesun. Sisäpuolen voi pestä käytännössä milloin tahansa, ja se onkin järkevä tapa jakaa urakka kahteen osaan.
Näin itse teen
Pesen usein ikkunat kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä hyvällä kelillä ulkopuolet, koska silloin ulkona on itsellekin mukava olla, ja toisena päivänä sisäpuolet ja lasien välit. Urakka pysyy inhimillisenä eikä lopputulos kärsi siitä, että puoliväliin asti jaksaa huolellisesti ja loput hutaisee.
Tarvittavat välineet ja pesuaineet
Erikoisvälineitä ei tarvita, mutta muutama oikea väline tekee eron raidattoman ja raidallisen tuloksen välillä:
- kaksi ämpäriä, toinen karmien pyyhintään ja toinen lasin pesuun
- ikkunanpesin eli mikrokuitupäällinen pesusuka, joka imee vettä eikä naarmuta lasia
- kumihuulinen ikkunalasta, jolla vesi vedetään pois
- kaksi mikrokuituliinaa, toinen lastan pyyhkimiseen ja toinen reunoihin
- vanha pyyhe ikkunan alle lattialle
Pesuvälineistä tärkein on ikkunanpesin, eli varrellinen pesusuka jonka päällä on irrotettava mikrokuitu- tai hapsupäällinen. Se pitää sisällään selvästi enemmän vettä kuin sieni tai rätti, joten lasi pysyy märkänä koko pesun ajan eikä vesi ehdi kuivua ennen lastaa. Sientä voi toki käyttää, mutta se kuivuu nopeasti ja jättää lasille juuri niitä kohtia, joihin raidat syntyvät. Pesimen päällisen saa pestyä pesukoneessa, joten sama väline kestää vuosia.
Kahden ämpärin systeemi on se toinen niksi, jota kopioidut ohjeet eivät mainitse. Toiseen ämpäriin tulee tavallinen yleispuhdistusainevesi karmien ja ikkunalaudan pölyn pyyhkimiseen, toiseen reilu loraus astianpesuainetta ja kuumaa vettä itse lasia varten. Näin lasin pesuvesi pysyy puhtaana eikä karmeista irronnut pöly päädy takaisin lasille.
Riittääkö astianpesuaine, vai tarvitaanko ikkunanpesuainetta?
Tavallinen Fairyn kaltainen astianpesuaine riittää ikkunanpesuun erinomaisesti. Se irrottaa rasvan ja lian eikä jätä kalvoa, kunhan sitä ei laita liikaa. Kaupan ikkunanpesuaineet ja ikkunapesureiden omat aineet toimivat yhtä hyvin, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Voimakkaat ikkunanpesusuihkeet ovat itse asiassa tavallinen raitojen aiheuttaja, koska liika aine jättää lasiin kalvon, joka kerää uutta likaa.
Etikka ja muut kotikonstit
Etikkavesi tehdään sekoittamalla yksi osa väkiviinaetikkaa kolmeen osaan vettä. Se liuottaa kalkin ja rasvan ja haihtuu jättämättä kalvoa, joten se sopii sekä pesuun että viimeistelyyn suihkepullosta, ja etikan haju häviää lasin kuivuessa. Valmis kotitekoinen siivousetikka on kätevintä pitää suihkepullossa, jolloin sitä voi käyttää myös muualla kodissa. Ruokasoodaa tarvitaan vain pinttyneeseen likaan, kuten hyönteisten jälkiin, ja soodan jälkeen pinta pestään ja vedetään lastalla, koska sooda jättää lasille valkoisen kalvon. Sitruunamehu toimii kuten etikka, mutta se on kalliimpaa eikä tee mitään, mitä etikka ei tekisi.
Etikan kanssa kannattaa katsoa, mitä ikkunan alla on. Etikka syövyttää kiveä, joten marmoriset ja muut luonnonkiviset ikkunalaudat sekä ikkunan alla oleva kivinen työtaso kannattaa suojata ennen suihkuttamista. Toistuvasti käytettynä etikka myös haurastuttaa ikkunan kumitiivisteitä, joten jatkuvaan viikkokäyttöön se ei ole paras valinta – kalkkitahroihin ja kausipesuun kyllä.
Ikkunanpesu ikkunapesurilla – milloin se kannattaa
Akkukäyttöinen ikkunapesuri, kuten Kärcherin WV-sarjan mallit, ei pese lasia puolestasi vaan korvaa lastan: se imee pesuveden pois lasilta ennen kuin se ehtii kuivua. Käytännössä laite ratkaisee juuri sen vaiheen, jossa kotipesu tavallisimmin epäonnistuu, ja samalla likavesi päätyy laitteen säiliöön eikä valu karmeja ja lattiaa pitkin.
Käyttöjärjestys on sama kuin lastalla: lasi pestään ensin, minkä jälkeen kosteus imetään pois ylhäältä alas. Kärcherin laitteiden mukana tulee oma pesuosa mikrokuitupäällisineen ja suihkepullo, ja myös pesuosaan on saatavilla jatkovarsi, joten koko pesun saa tehtyä samalla varrella. Pelkällä suihkepullolla sumuttaminen riittää kuitenkin vain kevyeen ylläpitoon: oikeasti likaiseen ikkunaan lasi kannattaa pestä kunnolla märällä pesimellä ja ämpäristä otetulla pesuvedellä, koska ohut sumu ei irrota tienpölyä eikä siitepölyä. Ainoa oleellinen ero on, että vetojen ei tarvitse olla yhtä täsmällisiä, koska laite ei jätä jälkeensä vanaa samalla tavalla kuin kumilasta.
Ikkunapesuri on selvästi vaivan arvoinen silloin, kun ikkunoita on paljon, ne ovat isoja tai pesu venyy useaksi tunniksi. Se on myös talvella kätevä kondenssiveden poistoon ikkunan alareunasta. Muutaman pienen ikkunan kerrostaloasunnossa se ei tuo mitään, mitä lasta ei tekisi halvemmalla. Mallien väliset erot ovat käytännössä akunkestossa ja säiliön koossa, ja ne on käyty läpi ikkunapesureiden vertailussa.
Ikkunapesurin rajat, jotka kannattaa tietää etukäteen
Laite toimii vain tasaisilla ja sileillä pinnoilla. Profiloidut karmit, karkeat pinnat ja sälekaihtimet pestään edelleen käsin, joten karmivaihe ei jää pois. Likavesisäiliö on mallista riippuen noin 100–150 millilitraa, ja isoja lasipintoja pestessä se täytyy tyhjentää kesken työn. Akku kestää malleittain noin puolesta tunnista reiluun puoleentoista.
Yleisin syy siihen, että ikkunapesuri alkaa jättää raitoja, on kulunut kumilasta. Kumi kannattaa kääntää kertaalleen toisin päin ja vaihtaa uuteen, kun kuivausjälki muuttuu epätasaiseksi. Pakkasella laitetta ei kannata käyttää ulkona, koska vesi jäätyy lasiin ennen imua.
Näin itse teen
Käytän ikkunapesuria erityisesti ulkona. Suurin hyöty ei ole edes pesutulos vaan se, ettei jakkaraa tarvitse kantaa ikkunalta toiselle: jatkovarsien avulla myös ylemmät ikkunat pesee maasta käsin. Pyyhin ensin karmeista liat pois rätillä, pesen lasin ja kuivaan lopuksi reunat ja mahdolliset raidat kuivalla mikrokuituliinalla tai pienellä pyyhkeellä.
Korkeat ikkunat – näin pesu onnistuu ilman tikkaita
Korkeat ikkunat ovat se kohta, jossa moni joko luovuttaa tai ottaa tarpeettoman riskin. Ratkaisu on useimmiten jatkovarsi: sekä lastaan että ikkunapesuriin on saatavilla teleskooppivarret, joilla yltää päätykolmioihin, korkeisiin kiinteisiin ikkunoihin ja terassin yläruutuihin seisten maassa. Varsi kannattaa valita niin, että sillä yltää hieman yli tarpeen, koska kurkottelu varren äärimitalla tekee vedosta epätasaisen.
Tekniikka muuttuu hieman, kun väline on kaukana kädestä. Pesuainetta kannattaa käyttää säästeliäästi, koska ylhäältä valuva vesi kastelee jo pestyt alaosat, ja ikkuna on siksi järkevä pestä ylhäältä alas kokonaisina vaakakaistoina. Kaikkein ylimmät reunat jäävät usein hieman kosteiksi, ja ne pyyhitään lopuksi kuivalla liinalla samalla varrella.
Turvallisuusraja kannattaa vetää etukäteen. Mikäli ikkunaan yltää vain kurottamalla tikkaiden ylimmiltä askelmilta, epävakaalta alustalta tai ikkunasta ulos kumartuen, kyse ei ole enää tekniikasta vaan työturvallisuudesta. Toisen kerroksen kiinteät ulkolasit ja parvekelasit ovat tyypillisiä kohteita, joissa ammattilaisen teline tai nostin on ainoa järkevä vaihtoehto.
Isoilla ja esteettömillä lasipinnoilla, kuten lasitetulla terassilla tai korkeassa aulatilassa, myös ikkunanpesurobotti voi olla toimiva ratkaisu, vaikka tavallisen asunnon ikkunoihin se on ylihintainen ja hitaampi kuin käsityö. Mallien erot ja käytännön rajoitukset löytyvät ikkunanpesurobottien vertailusta.
Ylläpito kahden pesukerran välissä
Koko ikkunanpesu-urakkaa ei tarvitse aloittaa siitä, että lapsi on painanut kädet lasiin. Sormenjälkiin, koiran kuonon jälkiin ja yksittäisiin roiskeisiin riittää suihkepullo, jossa on laimennettua siivousetikkaa, ja kuiva mikrokuituliina. Etikka suihkutetaan jäljen päälle ja pyyhitään heti pois kuivalla liinalla, jolloin lasiin ei jää kalvoa eikä työhön kulu kahta minuuttia enempää.
Tämä kevyt ylläpito kannattaa tehdä silloin tällöin lasin alaosaan, jossa jäljet kertyvät, eikä koko ikkunaa tarvitse pestä. Varsinaisen pesun väliä se ei pidennä loputtomiin, mutta se pitää ikkunat siistin näköisinä kevään ja syksyn pesujen välissä.
Yleisimmät virheet ikkunanpesussa
Ylivoimaisesti tavallisin virhe on pestä aurinkoisena päivänä. Vesi kuivuu lasiin ennen kuivausvaihetta ja jättää mineraalijäämät näkyviin, eikä sitä korjaa mikään pesuaine. Toinen yhtä yleinen on liika pesuaine: mitä enemmän ainetta, sitä varmemmin lasiin jää kalvo, joten muutama tippa ämpärilliseen on oikea määrä.
Kolmas virhe on likainen väline. Pyyhkimätön lastan kumi siirtää edellisen vedon lian seuraavaan vetoon, ja harmaaksi muuttunut pesuvesi levittää likaa sen sijaan että poistaisi sitä, joten vesi kannattaa vaihtaa kesken urakan. Mikrokuituliinat taas kannattaa pestä ilman huuhteluainetta, koska huuhteluaine jättää kuituihin kalvon, joka siirtyy suoraan lasiin.
Neljäs on karmien ohittaminen, joka on käsitelty jo vaiheessa kaksi. Viides on painepesuri: sitä ei kannata suunnata ikkunaan, koska paine voi vaurioittaa tiivisteitä ja painaa vettä lasien väliin.
Erikoistilanteet: kalkki, tarrat ja maaliroiskeet
Osa liasta ei lähde tavallisella pesulla. Kalkkitahrat syntyvät, kun kova vesi kuivuu lasiin, esimerkiksi sadevedestä ulkolasiin tai kasteluvedestä ikkunalaudan lähelle. Ne lähtevät laimentamattomalla etikalla: liina kostutetaan etikkaan, tahraa hierotaan ja etikan annetaan vaikuttaa muutama minuutti ennen kuin lasi pestään normaalisti. Vanhaan ja karheaan kalkkiin sopii hellävarainen lasin puhdistustahna.
Tarranjäljet irtoavat isopropyylialkoholilla tai ruokaöljyllä, joka pehmentää liiman. Liuotinta hierotaan jälkeen vanulapulla, jäämä raaputetaan pois kynnellä tai muovilastalla ja lasi pestään lopuksi. Asetoni toimii lasilla, mutta se syövyttää puitteiden maalin ja muovin, joten sitä ei kannata käyttää lasin reunoilla. Maaliroiskeet raaputetaan lasinkaapimella loivassa kulmassa ja lasi kostutetaan ensin, jolloin terä liukuu eikä naarmuta. Itsepuhdistuvalla tai pinnoitetulla lasilla terää ei saa käyttää lainkaan, sillä pinnoite vaurioituu.
Vanhat puuikkunat
Vanhat puuikkunat kestävät pesun hyvin, kunhan niitä ei paineta kovaa. Kuivunut kitti murenee ja ohut vanha lasi voi haljeta, joten pesuaineeksi riittää mieto astianpesuainevesi tai etikkavesi, sillä voimakkaat aineet syövät puitteiden maalia. Pesun yhteydessä kannattaa vilkaista tiivisteiden ja kitin kunto sekä etsiä huurtumisen jälkiä lasien välistä, sillä ne kertovat vuotavasta tiivisteestä, joka on syytä korjata ennen talvea.
Milloin kannattaa palkata ammattilainen
Tavallisen asunnon tai omakotitalon ikkunat pesee itse ilman erityistaitoja, ja perusvälineet maksavat vähemmän kuin yksi ammattipesu. Ammattilainen kannattaa palkata silloin, kun ikkunat ovat korkealla ulkopuolelta, lasipintaa on paljon ja aikaa vähän, tai kun pesu jää vuodesta toiseen kokonaan tekemättä.
Hinta-arvion ja sen, missä kohtaa oma laite maksaa itsensä takaisin, saa artikkeleista ikkunanpesun hinta ja ikkunanpesurobotti vai siivousfirma.
Tämä riittää useimmille
Mikäli ikkunat ovat olleet pitkään pesemättä, kannattaa aloittaa sisäpuolelta pilvisenä päivänä: karmit pyyhitään, lasi pestään astianpesuainevedellä ja vesi vedetään pois lastalla, minkä jälkeen reunat kuivataan liinalla. Kun tekniikka toimii sisällä, ulkopuoli sujuu täsmälleen samalla tavalla.
Tämä riittää useimmille koteihin, eikä erikoisaineita tarvita lainkaan. Ikkunapesuri ja jatkovarsi kannattaa hankkia silloin, kun ikkunoita on paljon tai osa niistä on korkealla, ja ammattilaista kannattaa harkita vasta, mikäli turvallinen pesu ei onnistu maasta käsin.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi ikkunaan jää raitoja, vaikka pesen huolellisesti?
Yleisimmin syy on se, että vesi ehtii kuivua lasiin ennen kuivausvaihetta, eli pesu on tehty auringossa tai liian suuri alue kerrallaan. Toinen tavallinen syy on liika pesuaine tai pyyhkimätön lastan kumi. Pieni alue kerrallaan, muutama tippa ainetta ja kumin pyyhkiminen jokaisen vedon jälkeen poistavat valtaosan raidoista.
Voiko ikkunat pestä Fairylla?
Kyllä, ja se on yksi parhaista vaihtoehdoista. Muutama tippa astianpesuainetta ämpärilliseen kuumaa vettä irrottaa rasvan ja pölyn eikä jätä kalvoa. Tärkeintä on annostus: liika aine jättää lasiin kalvon, joka kerää uutta likaa nopeammin kuin ennen pesua.
Toimiiko etikka oikeasti ikkunanpesussa?
Toimii, erityisesti kalkkitahroihin ja rasvaan. Yksi osa väkiviinaetikkaa kolmeen osaan vettä on toimiva sekoitus, ja etikka haihtuu jättämättä kalvoa. Kivisiä ikkunalautoja ja tasoja kannattaa kuitenkin suojata, ja päivittäiseen käyttöön etikka ei sovi, koska se haurastuttaa kumitiivisteitä ajan myötä.
Pestäänkö ikkuna sienellä vai ikkunanpesimellä?
Ikkunanpesin eli mikrokuitupäällinen pesusuka on selvästi parempi kuin sieni tai rätti, koska se pitää sisällään enemmän vettä ja lasi pysyy märkänä koko pesun ajan. Sieni kuivuu nopeasti, ja kuivaan kohtaan syntyy raita heti. Kevyesti pölyyntyneeseen sisäikkunaan riittää usein pelkkä vesi ja mikrokuituliina, mutta ulkolasin tienpöly ja siitepöly vaativat kunnolla märän pesimen ja muutaman tipan astianpesuainetta.
Voiko ikkunat pestä pakkasella?
Pikkupakkasella onnistuu, mikäli pesuveteen lisätään tuulilasinpesunestettä tai muuta pakkasnestettä, joka estää veden jäätymisen lasiin. Kovemmalla pakkasella pesu kannattaa jättää kevääseen. Akkukäyttöistä ikkunapesuria ei kannata käyttää ulkona pakkasella, eikä höyrypesuria lainkaan, koska kuuma höyry voi haljettaa kylmän lasin. Tarkempi lämpötilaraja ja pakkasliuoksen ohje löytyvät oppaasta syksyn ikkunanpesu ennen pakkasia.
Kumpi puoli pestään ensin, sisä vai ulko?
Ulkopuoli kannattaa pestä ensin, koska se on selvästi likaisempi ja siitä valuva vesi sotkisi jo puhtaan sisäpinnan. Urakan voi hyvin jakaa kahdelle päivälle: ulkopuolet hyvällä säällä ja sisäpuolet sekä lasien välit seuraavana päivänä. Näin huolellisuus riittää loppuun asti.
Kuinka kauan yhden ikkunan pesuun menee?
Tavalliseen kotikokoiseen ikkunaan menee karmeineen noin viisi minuuttia, kun tekniikka on hallussa. Kerrostaloasunnon ikkunat pesee tunnissa ja omakotitalon ikkunat kolmesta viiteen tuntiin. Ikkunapesuri nopeuttaa työtä eniten silloin, kun lasipinta on iso ja yhtenäinen.
Kannattaako sanomalehteä käyttää kuivaamiseen?
Ei kannata, vaikka vinkki on sitkeä. Mikrokuituliina kuivaa paremmin eikä jätä painomustetta puitteisiin ja käsiin, ja se kestää vuosia pesussa. Sanomalehti toimii hätävarana, mutta se ei ole parempi kuin puhdas liina.
